keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Teiniäidin pelot

Teiniäitiys ei ole hohdokasta, eikä siinä ole mitään hienoa. Äitiys on tietysti mahtavaa, mutta ei teiniäitiys.

Mulla oli hirveästi erilaisia pelkoja ja murheita, ja pelkäsin, että mut tuomitaan mun nuoren iän takia.

Pelkäsin sairaalassa ensimmäisen synnytyksen jälkeen pyytää särkylääkettä, koska joku olisi voinut luulla mun olevan särkylääkekoukussa. Ehkä särkylääke olisi ollut kiva, kun selkä oli kipeä epiduraalin pistoskohdasta. 
Luin Liljan ollessa vauva, että lapsen pitää osata tietyssä iässä esimerkiksi taputtaa käsiään. Jos Lilja ei olisikaan neuvolassa osannut taputtaa, niin olisin pelännyt, että meidän vuorovaikutuksen luultaisiin olevan huono, ja että Lilja ei saisi virikkeitä.
Kun Lilja harjoitteli kävelyä ja seisomista, mua hirvitti käydä neuvolassa, jos Lilja oli leikin tiimellyksissä tai kaatuessaan saanut mustelman, koska neuvolassa joku olisi voinut luulla, että olen satuttanut Liljaa tahallani.
Kun Liljan paino pysyi pitkään samana, pelkäsin, että joku voisi luulla, että Lilja ei saa meillä ruokaa. 
Minä pelkäsin ylipäätään käydä missään, koska Lilja olisi voinut itkeä hillittömästi juuri silloin, vaikka suurimmaksi osaksi Lilja oli kiltti. Ja jos en olisi heti saanut häntä rauhalliseksi, niin minua olisi nolottanut, koska joku voisi luulla, etten osaa hoitaa lastani. 
Minä pelkäsin puhua väsymyksestä, tunteiden myllerryksestä, koska olisin voinut olla epäonnistunut. Minä en suostunut näyttää heikkouttani, etten saa huonon teiniäidin leimaa.

Nyt kaikki on toisin; mä uskallan olla rohkea ja puhua tunteistani ja ongelmista. Olen näyttänyt, että me pärjätään.
Olen nyt itsevarmempi äiti ja uskallan pyytää apua ja jutella, jos sitä tarvitsen.
En suostu enää pelkäämään.


Ja jos vähän tästä keskustelua saisi aikaan, niin olenko ainoa, joka on paininut tai painii pelkojen kanssa? 

Vaativa vauva

Helou, nyt mä kirjoitan, edes muutaman sanasen. Sain pari päivää sitten viime postaukseeni aika tympeän kommenttin. En itse asiassa ottanut siitä itseeni, mutta saanpahan kräävittyä postauksen kasaan. Kommentissa todettiin mun olevan laiska ja tylsä bloggaaja.  Okei, onhan se totta, koska en mä ole jaksanut bloggailla. En puhelimella, enkä edes jaksa avata tietokonetta usein kirjoittaakseni. Luonnoksissa on pari postausta, ja sinne ne varmaan edelleen jääkin, jos ei jotain taikaiskua tapahdu. Paitsi tänään kirjoitan ehkä yhden postauksen.

Tosiasia nyt vaan on se, että ei mulla vaan riitä aika ja kiinnostus kirjoittamiseen. Yksi syy on se, että Joel on äärimmäisen vaativa pieni ukkeli. Ilmeisesti hän on siis suuritarpeinen vauva. Mä olen oikeastaan koko ajan Joelissa kiinni, kun herra ei viihdy minuuttiakaan lattialla, ei edes silloin, kun olen vieressä. Joelin toisinaan katkonaisia päikkäriaikoja taas en tuhlaa bloggaamiseen, kun Liljakaan ei suurimmaksi osaksi päiväunia nuku. Ja Liljakin tarvitsee mun jakamatonta huomiota enemmän. Iltaisin muksujen nukkuessa taas me ollaan molemmat Joonaksen kanssa niin rättipoikkiväsyneitä, ettei meillä edes ole sitä kuuluisaa vanhempien omaa aikaa.

Niin, semmoista täällä. Nyt arkeen on tulossa sellaista helpotusta, että sain tänään postissa Joelille kantorepun. Kantoliina oli pikkuvauva-aikana pelastus, mutta nyt Joel on jo liian iso meidän liinaan. Helpottuu tätä myötä koiran pikkupissatukset tai lenkit, kotityöt ja kaikki mahdollinen.


Ei mulla nyt oikeen tule tästä aiheesta enempää tekstiä.  Ehkä musta kuitenkin vähän tuntuu, että haluan blogata enemmän.

Onko muita suuritarpeisten vauvojen tai lasten vanhempia huudeilla?


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Bloggaajien ekoilta Ekosopissa


Heipä hei! Voi mua, oon vähän myöhässä tämän postauksen kanssa.
Pääsin kuitenkin bloggaajille järjestettyyn tapahtumaan Ekosoppiin, joka on siis Vaasassa toimiva ekokauppa. En ole ikinä ollut missään bloggaajatapahtumassa, ja arvatkaapa vaan, jännittikö mua! Paikka oli mulle onneksi jo entuudestaan tuttu, on siis tullut ostettua aikaisemmin luonnonkosmetiikkaa. Nykyään me haetaan pesuaineetkin sieltä. Oon itse asiassa kirjoittanut jo aikaisemmin postauksen juuri meidän silloisista tuotteista, sen voi lukea painamalla tästä, klik!


En nyt tahdo, että tämä kuullostaa selittelyltä, mutta mulle ei jäänyt niin paljon illasta käteen, kuin olisin toivonut. Se ei kuitenkaan liittynyt mitenkään itse iltaan, vaan mun vointiin. Mulla oli siis vähän heikonpuoleinen olo, jonka luulin aluksi johtuvan jännityksestä, koska pelkään aina tämmösiä häppeninkejä. Ja kotona mittasin lämpöä olevan 38,5 astetta.
Mä palelin siellä ihan hirveesti, vaikka muilla oli kuuma ja lopulta mun piti vaan istua, enkä edes voinut pitää Joelia kantoliinassa, koska lihaksia särki. Ekosopin ihana naismyyjä vähän hoiti Joelia luojan kiitos! Oikeasti tuolla on varmaan maailman paras henkilökunta, tulipahan taas se todettua.
  M
aistelin sitten rauhassa kaikkia herkkuja, mitä oli tarjolla maisteltavaksi, että olo kohenisi -suosittelen muitakin, kuin "ekohörhöjä" maistelemaan! Oli nähkääs hyvää.




Kyllä olo helpottui vähäksi aikaa näiden herkkujen jälkeen. Toi Jymy-jäätelö oli varmaan parasta jäätelöä, mitä oon ikinä maistanut. Samoin tee oli tosi hyvää.

Mua kiinnosti kaikista eniten luonnonkosmetiikkaan liittyvät asiat, mutta niistä kerrottaessa olin ihan kujalla. Pitää mennä joku päivä ostamaan muutamia meikkituotteita, ja tuolta ostaessa kyllä saa kyllä tietoa ammattitaidolla.


Kaikki bloggaajat saivat kiitokseksi ihanat goodiebagit ( oli muuten ihan uusi sana mulle ). En ole vielä edes kerinnyt kassia tonkimaan, vaikka kuulin, mitä siellä on sisällä. Voisin tehdä vielä laukun sisällöstä oman postauksensa, kunhan saan kuvat räpsittyä.
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat lainattuja, koska mulla ei siis omaa kameraa ole, ja arvatkaa vaan, unohdinko puhelimenkin autoon. Kiitos, kun kuvia sai lainata!
(Kuvat on ottanut Pieni Lintu-blogin kirjoittaja)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Elo-syyskuun laihduttelut

Olisin halunnut laittaa tähän postaukseen vertailukuvan, mutta enpäs enää löytänyt vanhempaa kuvaa. Oon ottanut 27. päivä kuvat, koska muistan sen päivän Joelin synttäreistä.

En oo huomannut mitään muutosta ton mahan suhteen kuvissa tai muutenkaan, mutta kai sitä pientä kiinteytystä on tullut, kun senttejä ja vähän kiloja on kerran lähtenyt. 
Pahoittelen jo nyt järkkyä kuvaa (niin mahalta, kuin laadultaan), mutta voin sitten myöhemmin katsoa ylpeänä, että tuosta on muutosta tapahtunut.


Painoa siis löytyy tällä hetkellä 61,8kg (ja pituutta 157cm), kuukausi sitten painoa oli 64,8kg. 
Lantio:74cm (-6cm)
Vyötäro: 92cm (-4cm)
=total -10cm/kk

Laitetaanko tilaukseen uusi postaus ensi kuulle? Josko saisin itseäni potkittua peffaan tän elämäntapamuutoksen suhteen.

No joo, on mulla yksi pieni postausjuttu tulossa musta ja Joonaksesta. Tänään on tasan neljä vuotta siitä, kun näin Joonaksen ekaa kertaa (kunnolla), ja 8.10 me vietetään aikaa pitkästä aikaa kahdestaan, kun Joel menee mummolaan Liljan kanssa muutamaksi tunniksi. Jännittää jo nyt, että miten menee, mutta eiköhän äiti ja isä osaa lapsia. En vielä tiedä edes, että mitä me silloin tehdään Joonaksen kanssa. Ideoita?

torstai 28. elokuuta 2014

Tervetuloa terveelliset elämäntavat!

Terveellistä ruokaa, vettä ja liikuntaa sopivissa määrin.
Peili, mittanauha ja vähän vaakakin.
Iloinen, energinen ja onnistunut olo.
Rahat säästyy, kunto kasvaa ja paino putoaa. Hitaasti, todella hitaasti, mutta putoaa kuitenkin.

Täällä on siis alkanut pienenpieni elämäntapamuutos. Jokapäiväisestä sokerista ja herkuista irtipääseminen on ollut todella vaikeaa. Ennen oli ihana rojahtaa illalla sohvanpohjalle sipsipussin kanssa, nyt jumppaaminen inspiroi paljon enemmän. En oo kyllä täysin luopunut herkuista, siihen on matkaa, mutta suunta on oikea! Ja ihan kokonaan ei ole herkuttelua tarkoitus lopettaa, vaan kohtuullistaa se normaaliin määrään (kerran viikossa kuullostaa hyvältä).
Joelin raskaudenaikaiset raskauskilot (ja yksi ylimääräinen) ovat poissa, eli pitäisi työstää näitä Liljan odotusaikana hamstrattuja kiloja pois pikkuhiljaa!

En kuitenkaaan tahdo kiirehtiä tai enää ottaa stressiä tästä, tärkeimpänä siksi, että imetän sekä haluan nauttia tästä ajasta, kun lapset ovat pieniä.

Kiinnostaisiko lukea elämäntaparemppapostauksia, tai nähdä jopa kuvia, jos edistystä tapahtuu? 


 

tiistai 5. elokuuta 2014

Kivoja kesäpäiviä


Tässä on vain pienen pieni postaus, mutta onpahan nyt jotakin! 
 Mitäs me ollaan nyt tehty? Me ollaan käyty Muuminäyttelyssä, veneilemässä, rannalla ja nautittu lämpimistä säistä ihan vaikka omalla takapihalla.
 Antaa muutaman kollaasin tiivistää pienesti meidän kesäpäiviä. 






Aurinkoa päiviinne! 



Neuvola & kasvukuulumisia



No heipä hei! Sain pitkästä aikaa yöllisen inspiraation, ja päätin nyt kirjoittaa lasten kasvamisesta ja kehittymisestä hiukan, kuten aikaisemmassa postauksessa jo lupailin. 


Ensin ihan mittoja ja neuvolakorttien kuulumiset molemmilta, ja suluissa on aikaisemmat mitat:

Joel:
Paino: 4860g (3920g)
Pituus: 55.2cm (52cm)
Päänympärys: 38.3cm (37cm)

"Suloinen, jäntevä poika.  Kasvaa tasaisesti ja paino ok.
Täysimetys. Iho kuiva -> kylpyöljyä ja pesurasvaukset."





Lilja:

Paino:10,4kg (9,56kg)
Pituus: 84.4cm (80,6cm
Päänympärys: 46,9cm (46,5cm)

"Suloinen, tempperamenttinen tyttö.
Paljon sanoja, ei vielä lauseita.
Kasvu tasaista ja paino ok, hoikka tyttö."



Lapset siis kasvavat hyvin kukin omallaan käyrällään, heh. Lilja puhuu aivan kamalasti sanoja, mutta todella harvoin mitään lauseita (no okei, jotain isi nukkuun! -tyylisiä huutelee vähän useammin), mutta vielä ei hätäillä puheen kanssa. Kuulemma siinä 2,5-vuotiaana pitäisi lauseita ruveta tulemaan pikkuhiljaa. Odotellaan ja katsellaan!
 Lilja on reipas isosisko, uhmaikä on  tosin päällä vanhempia kohtaan. Tuttikin on otettu takaisin käyttöön, koska veljen tutti oli niiin kiva ryövätä! Joel ei aluksi tuttia edes hyväksynyt, mutta nyt se on kyllä  kullanarvoinen apu, ettei mun tarvitse olla yhtä tissituttia vain.
Joel kasvaa ja on oikein aurinkoinen, vähän meinaa naurua ääneenkin tulla jo! Oon nyt alun lisämaitojen jälkeen imettänyt täysin, ja oon niin iloinen, että imetys onnistuu! Mua harmitti Liljan vauva-aikana, kun imetys ei omasta syystäni onnistunut, ja pumppaamallakin maidontulo alkoi hiipua pikkuhiljaa. Mun olisi  nyt tarkoitus täysimettää suositellut 
kuusi kuukautta, ja sitten muun ruoan ohessa jatkaa niin kauan, kun musta ja vauvasta hyvältä tuntuu! Pitäisi myös opetella sanomaan useammin Joel, eikä enää vauva. Jäänyt vaan suuhun.

Tämmösiä kasvukuulumisia täällä!